Ahveniston päätöskisa

Kisakausi 2015 on nyt takana ja miehet ja auto ovat edelleen täydessä edustuskunnossa.

Päätöskisaa varten päätettiin Elaintarha Racingin hallituksessa  panostaa voimakkaasti erilaisiin kehityshankkeisiin.  Vaan oliko mitään hyötyä:

  • Hankittiin käytetty Sparco Proadv-penkki ja vyöt ja siirrettiin aiempi Sparco Ergo M apumiehen penkiksi. Erityisesti minä tykkään uudesta penkistä enemmän koska se on hieman kapeampi.
  • Laskettiin rattia spacereilla (markettiprikoilla) pari senttiä. Ajoasento parantui hieman.
  • Asennettiin etuakselille 25mm pultattavat spacerit raideleveyden kasvattamiseksi.
  • Hommattiin Rata Ketun konsultointi auton kunnosta ja ajettavuudesta, lopputulos oli "perusasiat kunnossa ja auto mukava ajaa". Saatiin myös muutama säätövinkki alustan suhteen.
  • Hommattiin vähän käytetyt Yokon A048 kumit kilpailulähtöjä varten.
  •  Vaihdettiin uudet jarrupalat taakse. Tässä todettiin että vasemmassa takasatulassa on varmaan vikaa kun ulompi pala on kulunut reilusti muita enemmän. "Talvella ehtii korjailla".
  • Säädettiin alustaa koska auto alkoi pohjaamaan apukuskin ollessa kyydissä: Alustaa nostettiin 10mm (ehkä hieman liikaa), edessä camber v/o -6,4/-6,4, haritus ~1,07 astetta ja takana camber v/o -3,7/-3,7, auraus 0,13 astetta (tavoite=0, jäi liikaa).

Näillä eväillä lähdettiin hieman kolealle Ahvenistolle kisaamaan. Aamupäivan testailut menivät mukavasti joskaan nopeusennätyksiä ei radan liukkauden vuoksi tehty. Auto alkoi sylkemään vettä ennen aika-ajoja, mutta vika asettui odottamalla eikä uusinut. Syntipukkina toistaiseksi viallinen korkki.

Hannes ajoi aika-ajossa nopeimman kierroksen ajalla 1:36.2 ja lunasti sillä meille ansiokkaat viimeiset lähtösijat. Ajoin itse ensimmäisen kisalähdön ja vaikka alussa näytti pahalta niin rata säilyi kuivana koko kilpailun ajan. Ajoin tuttuun tapaan puolustaen raivokkaasti viimeistä sijaani koko kilpailun. Positiivisesti paras kierrosaika oli 1:36.4 joka on reilun sekunnin nopeampi kuin edellinen enkka. Suoritin myös sykemittauksen lähdöstä ja maksimisykkeeksi logittui maltillinen 129, ilmeisesti driftingiä ei ollut tarpeeksi?

Taivas aukeni Hanneksen kakkoslähtöön ja kerittiin nippanappa tekemään ensimmäiset oikeat sadekelin säätömme ennen lähtöä: Rata Ketun vinkkien perusteella irrotettiin etuvakaaja ja säädettiin iskarit maksimilöysyydelle. Hannes ajoi ansiokkaasti monsuunissa ja sai aikaiseksi oikeaa kilvanajoakin Jussi Sarkion kanssa. Molemmat ajoivat "tuntumalla" koko kisan mutta Hannes onnistui pitämään Jussin takana. Nopein kierros oli 1:57.3 joka oli keliin nähden nopeaa ja tuloksena M-luokan kakkossija!  Sadesäädöt tuntuivat todella toimivan, auto muuttui paljon pehmeämmäksi ja helpommin vietäväksi.

Hauska päivä ja ajamisessakin tapahtui kehittymistä. Stay tuned, saamme toivottavasti julkaistua myös videomateriaalia päivältä hieman myöhemmin!

Vaa'ankieli

Meille tarjoutui tilaisuus lainata kulmapainovaakoja ja koska ei oltu koskaan punnailtu mitään niin pitihän niitä kokeilla.

Homma piti aloittaa pienellä vaateroinnilla koska Eläintarha Racing World Headquartersin lattia on hieman epätasainen. Hommattiin siis raksalaaseri jonka avulla saatiin duunattua sovituslevyillä vaa'at noin ±3mm tarkkuudella samaan korkeuteen (liekö riittävä). 

Ensimmäisessä punnituksessa auto painoi Aidolla Kilpakuljettajalla ja 50:lla bensalitralla 1307kg, mikä on mukavasti lähellä xtreme-tekniikkasäänön mukaista 1300kg minimipainoa. BRCF luokka M säännön 1150 kiloon sen sijaan olisi mukavasti kevennysvaraa. Itse kulmapainot olivat:

  • VE 343
  • OE 348
  • VT 336,5
  • OT 282,5

Säädettiin kokeeksi takaiskarin korkeutta ylös ja alas, mutta ei oikein saatu muuta aikaiseksi kuin ehkä huononnettua tilannetta. Ihan mielenkiintoista tietoa tämä kuitenkin ja saatiin ehkä vähän motivaatiota opiskella kulmapainojen säätämistä seuraavaa punnitusta varten. 

Saatiin samalla myös selville että vm2000 Helkama Kulkurin ja vm2015 Insera Reflexin painoero on samoilla varusteilla on noin 2kg Helkaman tappioksi.

Kemoran kisat ja testipäivä

Tähän kisaan oli ehditty valmistautua tiimin mittareilla suorastaan ruhtinaallisesti, koska autoa aikaisemmin vaivanneet jäähdytysongelmat oli saatu vihdoin ratkaistua ja kesälomakin sattui sopivasti ennen Kemoran kisaa. Parista muuttujasta johtuen suunniteltuja testejä ei ehditty ajamaan, mutta autoon saatiin kuitenkin välissä tehtyä säätömuutoksia.

Mainiona lisänä kisaa edeltäväksi perjantaiksi oli järjestetty erillinen testipäivä. Lähdimme matkaan perjantaina aamusta, joten paikalla Kemorassa oltiin n. klo 14. Kaikkien ennusteiden vastaisesti keli oli mainio, joten ei muuta kuin hyvillä mielin kypärä päähän ja radalle. Itse en ollut käynyt radalla kertaakaan, mutta onneksi Youtube ja Tainion Jukan mainiot rautalankaohjeet ajolinjoista auttoivat sen verran, että en ainakaan lähtenyt kiertämään rataa väärään suuntaan. Arton kyydissä istuminen auttoi myös molempia paljon rataan tutustumisessa.

Auton säätömuutokset edelliseen ajokertaan nähden:
-Etucamberia kasvatettu, nyt -6,7°/-6,7°
-Taka-camber -3,0/-3,4 (v/o)
-Haritusta edessä kasvatettu, nyt yht 6 mm / 1,0°
-Casteria niin paljon kuin yläpäistä irtoaa (ihan ei saa maksimoitua)
-Taakse oli jäänyt vähän aurausta (0,17°) vaikka tavoite oli 0, mutta todettiin että jätetään noin ja säädetään tarvittaessa radalla.

Kun oltiin molemmat ajettu ensimmäiset kierrokset niin voitiin todeta, että nyt auto tosiaan kääntyy! Pienten driftailujen jälkeen saatiin tuunattua kuskien ranteet/nilkat auton mukaisiksi ja päätettiin, että se on hyvä nyt. Ei ole tarvetta tehdä isompia muutoksia kisaan. Pääasia, että saadaan kuskeille kierroksia.

Sovittiin Jaakon kanssa, että harjoituksissa nopeampi ajaa aika-ajon ja sitten kisat vuorotellaan. Odotusteni vastaisesti aika-ajovuoro napsahti itselle parhaan ajan ollessa 1:25.14, jolla oltiin luokan kärkeä n. 3 sekuntia perässä ja tuloksena viimeinen ruutu. Positiivista kuitenkin, että Ahveniston kisaan nähden vauhti oli parantunut kohtuullisen paljon.

Aika-ajon ajolinjoihin jäi hieman parannusvaraa. Tämän jälkeen päätin tulla varikolle laskemaan rengaspaineita ja tuloksena olikin oma paras aika.

Molemmissa kisalähdöissä vettä tuli oikein kunnolla, joten autoa olisi voinut lähteä säätämään enemmänkin. Mentiin suurinpiirtein Artoy Racingiltä saaduilla top-secret sädesäädöillä, eli valot ja pyyhkijät laitettiin päälle. Lisäksi säädettiin myös huurteenpoisto tuulilasille.

Jaakko ajoi ensimmäisen kisalähdön varman päälle ja toi auton maaliin lähtöruudun mukaisella sijoituksella, jolla irtosi kolmossija. Oma kisalähtö oli itselle ensimmäinen laatuaan, joten yritin ottaa rauhassa ja välttää kolarointia. Kärki karkasi melko nopeasti omille teilleen, mutta säätilan suosiollisella avustuksella pääsin kuittaamaan kolmosmutkassa Kruunarista ohi ja loppukisan saikin sitten ajella omaa ajoa - tuloksena luokan kakkossija.

Näkyväisyys oli kisassa lähdössä parempi kuin myöhemmin kisassa.


Keliolosuhteiden ja pienen osallistujakadon ansiosta tiimi sai siis kotiin viemisiksi peräti kaksi pokaalia. Kaiken kaikkiaan oikein positiivinen viikonloppu: Auto ja kuskit sai kerättyä 120 ongelmatonta kierrosta ja vauhtiakin oli ilmestynyt lisää. Tästä on hyvä jatkaa. Erityiskiitokset loistavalle BRCF:n porukalle kaikesta avusta ja vinkistä paikan päällä!

Auto toimii.



Ahveniston kisa

Pakattiin auto kärryyn, korjattiin tunnin verran oven sisään pudonnutta lasia ja lähdettiin kisaan Hanneksen ja MattiJ:n kanssa. Kuinkas kävikään?

Ajoin aluksi pari kierrosta ja palasin varikolle lämpömittari punaisella, pihkura. Arveltiin syyksi huonoa ilmausta vesiletkun vaihdon jäljiltä ja aamupäivä kuluikin sitten jäähtymistä odotellessa ja konetta ilmatessa. Sitten tulikin aika-ajon aika ja Hannes radalle, mutta taas muutaman kierroksen jälkeen oltiin varikolla kiroilemassa lämpöjen nousua. 

Oltiin jo luovuttamassa leikkiä kun ilmauksessa ei löytynyt enää ilmaa järjestelmästä. Lopulta Hämeen Hitaimmatkin saivat ahaa-elämyksen koneen ilmaus nro 242:lla: Kaasua annettaessa kone alkoi puskemaan reilusti vettä säiliön korkista ja samaan aikaan alavesiletku tuntui tyhjältä - ehkäpä jäähdytin onkin tukossa? Lähdin pienen empimisen jälkeen hakemaan Motonetista uutta jäähdytintä Hanneksen ja Matin jäädessä purkutöihin. Palatessa vanha syyläri olikin jo irti ja alavesiletkussa viime kesältä tuttua pastaa al dente

Ensimmäinen kilpailulähtö oli jo missattu ja tässä kohtaa aikaa seuraavaan lähtöön oli 25 minuuttia. Alkoi Maailman Nopein Auton Kasaus, kiireessä Hannekselta jäi jäätelökin kesken traileriin. Saatiin kuitenkin auto nippuun ja Hannes kerkesi kisalähtöön mukaan varikon portilta muiden perään. Ahkerointi kannattikin, sillä tuloksena oli Eläintarha Racingin historian ensimmäinen pokaali! Hanneksen paras kierrosaika kisassa oli 1:38.7 ja harjoituksissa 1:37.2.

 Vaikka oman kisalähdön missaus pänniikin, niin positiivisena puolena jäähdytysongelmat ovat nyt historiaa. Hanneksen kisa meni ongelmitta ja ajeltiin lisää testiä kisalähtöjen jälkeen ilman lämpöhuolia.  Uusi ongelmia toki löytyy aina, bensiini tuntuu kuumenevan liikaa koska tankissa on pitkän vedon jälkeen ylipainetta ja sieltä kuuluu porinaa. Lisäksi cambereita pitää miettiä lisää koska nyt kokeiltu -4,5/-3 ei tuntunut Ahvenistolta yhtä hyvältä kuin aiempi -6,5/-4.

Seuraava kisa onkin vasta 1.8. Kemoralla ja testipäivät sitä ennen vähän hakusessa, toivottavasti jotain järjestyy.

Testipäivä

Käytiin testaamassa Alastarossa autoa. Oltiin ensimmäistä kertaa yhdessä sähläämässä auton ja tavaroiden kanssa ja hyvinhän se meni, enimmäkseen. 

Tekniikassa viime visiitin jälkeisiä muutoksia on uusi perävälitys 3,73  ja  lisäksi budjettiystävällisempi camberi (Nyt -4 ja -3). Tarkkasilmääväinen lukija (heippa äiti) huomaa myös, että on menty ökyilemään ja investoitu viimein toiseen vannesettiin. 

Auto tuntui molemman mielestä kivalta ajaa, joskin etupään pito on minusta nyt heikompi kun viime kesänä. Uusi välitys tuntui sopivan ainakin Alastaron radalle kuin nenä päähän.  Harmillisesti uudessa high-tech ajanotossa oli sen verran ongelmia, että ei oikein saatu todettua muuta kuin että selvästi hitaampia oltiin kun viimeksi käydessä.. 

Autokin kesti melkein koko session ja laukesi vasta ½h ennen varatun ajan loppua. Imusarjan alta alkoi vuotamaan vettä pienenä norona ja pikadiagnoosi viittaisi letku/t-haaravikaan. Motorsporttia. Ehkäpä kuitenkin päästään ensi viikonlopun Ahveniston kisaan.

Eläintarha Racing kasvussa

Morjensta vaan! Elikkäs kuten jo todettua, niin nimi on Hannes ja tarkoitus olisi jatkossa pyöriä ympäri ratoja Jaakon kanssa. Epäilenpä, että touhuun saattaa mahdollisesti liittyä myös marginaalinen määrä tallissa ährästelyä ja yleista motorsportin manaamista...

Ajokokemusta radalta on kertynyt ratapäiviltä (liian) vähän ja kisakokemus on tasan nolla, joten sen kummempia tavoitteita en aio touhulle ainakaan vielä asettaa. Tarkoitus on lähteä pitämään hauskaa ja toivottavasti siinä sivussa oppia ajamisesta, kilpailemisesta ja tekniikkapuolesta.

Sitten vähän sisältöäkin. Aiemmin on tullut vain kierreltyä ratapäiviä, joten ajovarustuksessa oli aika paljon päivitettävää. Mietin sekunnin, että olisin lähtenyt selaamaan kokotaulukkoja ja tilailemaan ajovarusteita, mutta totesin homman turhan hankalaksi. Autoracingillä oli hyvä palvelu ja järkevät hinnat, joten ei hirveästi kiinnostanut lähteä optimoimaan viimeistä senttiä nettikaupoista ja arpomaan varusteiden kokojen kanssa.

Ajoasuissa päädyin Sparcon perusmalleihin, mutta kypärän suhteen ensimmäinen vaihtoehto ei oikein meinannut käydä päähän. Olin alustavasti suunnitellut ostavani Sparcon WTX:n, mutta Bell Sport 5 natsasi omaan päähän niin täydellisesti että oikeastaan mitään muuta ei voinut koesovituksen jälkeen enää harkitakaan. Turvallisuuden lisäksi hyvin istuva kypärä antaa myös vähän lisää pelivaraa turvakaarien etäisyyksien suhteen.

Ensimmäisen testisession jälkeen voidaan todeta ajoasun lämmöneristävyyden olevan riittävällä tasolla. Hanskoissa tuntui myös olevan erinomainen pito.

-Hannes

Kauden päätöskisa Alastarossa

Sunnuntaina oli kauden viimeisen kilpailun aika. Autolle ei ollut aikaa tehdä yhtään mitään, joten edellisen blogipäivityksen pohjilta lähdettiin MattiJ:n kanssa reissuun.

Kisapaikalla odotti kuiva ja viileä keli ja harjoitteluaikaakin oli luvassa kivasti. Ei siis muuta kuin auton tsekkauksen jälkeen radalle huristamaan. Auto kulki ihan mukavasti kun renkaat lämpenivät ja ajelin ongelmitta semmoisen 10+ kierrosta kunnes perästä alkoi kuulua ääniä. Kirosin että nytkö perämurikka hajosi ja lähdin tulemaan pois radalta. Pääsin varikkotielle asti, mutta sitten kuului rysäys ja sitten saikin katsella taustapeilistä takarenkaan pyörintää ojanpohjalle..

Arvelin autosta noustessa että jotain isompaa on nyt hajonnut, mutta takaripustus näyttikin ehjältä ja ainoastaan pyörä puuttui. Kävelin varikolle hakemaan apua ja saatiinkin pyörä takaisin autoon ja ajettua se pilttuuseen syynättäväksi. Tarkastuksessa ei ilmennyt mitään vakavaa ja kilpakumppanin avulla saatiin uudet pyöränpultit ja navan kierteet kuntoon. Alatukivarret on tosin syytä uusia talvella, koska ne olivat ohentuneet asvaltilla liukuessa. Pultit oli muuten kirrattu ennen radalle kaartamista, mutta tarinan opetus oli että tule parin kierroksen jälkeen takaisin jälkikiristykseen ennen pidempiä ajeluita.

Säädössä kului sen verta aikaa että ehdin ajaa aika-ajossa vain kaksi kierrosta ja tuloksena aika 1:37 ja tuttu viimeinen ruutu.

Molemmat kisalähdöt sujuivatkin sitten vihdoinkin ilman teknisiä ongelmia eli mitään ei mennyt rikki. Ajelin varman päälle pitäen viimeistä sijaa tiukasti hallussani koko ykköslähdön. Kakkoslähdössä menetin viimeisen sijan Arton ottaessa lähdön säästellen ja päästäessä edelle. Parhaaksi kierrosajaksi jäi 1:35,7.

Oli mukavaa kun viimein saattoi vähän keskittyä ajamiseenkin ja ensi kaudeksi voi jo haaveilla kierrosajoista ja ajolinjoista murehtimistakin.

Talvella tekniikalle ei varmaan perushuollon lisäksi ehdi tehdä mitään isompaa, mutta perävälitys pitää saada vaihdettua. Alastarossa kävi selväksi että 3,25 välitys ei toimi. Palmasista tullessa ja pääsuoralle tullessa auto putoaa pahasti pois alueelta kakkosen ollessa liian lyhyt ja kolmosen liian pitkä. 

Kesän päätteeksi voi summata että aika haastava oli ensimmäinen kausi. Joka kerralla kuitenkin joku asia meni vähän entistä paremmin joten ehkäpä ensi kaudella pääsee jo vähän helpommalla ja enemmän ajamiseen keskittyen. 


Kemora

Ei päässyt ajamaan. Aamulla pakatessa auto tiputti tehostimen öljyä, vaan siinä ei ollut mahdollista sen tarkemmin tutkia ja ajattelin että letku vaan löysällä. Perillä purkaessa nesteet tulivatkin pihalle sitten oikein huolella, ja auton alla könyäminen osoitti vuotokohteeksi pumpun rungon.

Yksi pumppurungon kasassa pitävistä olevista muttereista oli löystynyt ja vaikka sen kiristi niin nestettä tuli rungon saumasta oikein huolella. Kävin kokeeksi ajamassa ilman tehostinnesteitä kierroksen mutta ei ollut hyvä fiilis joten se siitä sitten. 

Kotona repäisin pumpun irti ja tarkempi tutkiskelu näytti että runkopuoliskojen välinen tiiviste oli pullahtanut ulos ja siinäpä se vuoto. Asensin varaosakoneesta toisen pumpun ja nyt on ohjaus tehostettu eikä vuoda. 

Mitä tästä opimme: Lastaa tavarat ja auto aina edellisenä iltana eikä aamulla niin on paremmin aikaa reagoida yllätyksiin..


Pikkuhommia ennen kisaa

  • Keulaan OEM-tuuliohjaimet jäähdyttimen ympärille parantamaan ilmavirtaa

Hommasin ylä- ja sivupalat. Alakaukaukalon jätin väliin kun jäähdyttimen kuumin osahan on ylhäällä ja alakaukalo olisi kai tuonut lisäongelmia pikakiinnitys-etupuskuriini.

  • Etusjarruille ilmaputket puskuriin

Hommasin Bilteman kympin putket jotka kuulemma kyllä kestävät lämpöä. Nähtäväksi nää, että onko nipparipainoitteiden kiinnitys riittävä vai pääsee putket jossain vaiheessa elämään ja hankaamaan renkaisiin.

  • Renkaiden vaihto edestä taakse

Kuskinpuoleiset kummit olivat sulaneet sisäreunasta aika hyvin sekä edessä että takana, eli "oletus-xtremearvot" ei päde minun ajotapaan ja/tai Kumhon kummeille. Näillä säädöillä mennään nyt kuitenkin seuraavakin kisa. Olettaisin että negatiivisen camberin puolitus kautta linjan voisi olla hyvä ensisäätöä kulumaa ajatellen.

  • Sarjateippien asentelu

Sain aikaiseksi vahvan käsityön leiman leikkaillessani ja silitellessäni teippejä. Noh ovatpahan edes oikeinpäin, kai...

Huomenna sitten suunta Kemoralle.